Henkilöön kohdistuvat painostustoimet ja vapauden rajoittaminen, oikeusjärjestelmän väärinkäyttö

Henkilöön kohdistuvat painostustoimet ja vapauden rajoittaminen, oikeusjärjestelmän väärinkäyttö

IHMISYYTTÄ VASTAAN TEHTYJEN RIKOSTEN LOPETTAMINEN STALININ KUOLEMAN JÄLKEEN

Rikokset eivät loppuneet Stalinin kuoleman myötä. Vuonna 1956 alkoi pohjoisosassa kyyditettyjen ja vangittujen takaisintulo. Kotimaahan paluu ei sujunut ongelmitta. Siperiasta tulleille ei ollut suunniteltu oman kodin takaisin saamista, ja myös oman kotipaikan palauttamista esteltiin. Tämä ei ollut toteutettavissakaan, koska heidän omaisuutensa oli jaettu ympäriinsä. Sukulaiset olivat enimmäkseen niitä, jotka antoivat tavattoman ahtaissa oloissa katon pään päälle; omaan kotiinhan kyyditetyt eivät päässeet. Vaikka kyyditetyt ja poliittiset vangit vapautuivat, he jäivät KGB:ssa tarkkailuun käytännöllisesti katsoen neuvostovallan loppuun asti. Heitä kohdeltiin edelleen neuvostovastaisina. He pysyivät ”syntirekisterissä”, jota voitiin tarpeen tullen soveltaa heitä vastaan.

HIUSTUKKO SIPERIASTA. VALTION TURVALLISUUSKOMITEA KONTROLLOI PIDÄTETTYJEN KIRJEENVAIHTOA JA OTTI HALTUUNSA EI-TOIVOTUT KIRJEET. KYYDITYN HIUSTUKKO JA ENSIMMÄISET VENÄJÄN KIELEN KOKEET EIVÄT SAAPUNEET KOTEIHIN SAAKKA VIROSSA.
(KANSALLISARKISTO. VALOKUVA ARKISTOSTA: EIHR)

VIRON SOSIALISTISEN NEUVOSTOTASAVALLAN KORKEIMMAN OIKEUDEN TIEDOTE M. AINSAARELLE TÄMÄN KARKOTUKSESTA VAPAUTTAMISESTA JA SIITÄ, ETTÄ HÄNEN OMAISUUTTAAN EI PALAUTETA. 1957.
(MIEHITYSMUSEO)

NASTA STALININ NENÄSSÄ MERKITSI POLIITTISTA RIKOSASIAA, JA TÄMÄ TEKO TULI MAKSAMAAN 10 VUOTTA VANKEUTTA
(KANSALLISARKISTO. VALOKUVA ARKISTOSTA: EIHR)

KYYDITETYN ASIAKIRJAKANSIO. 1949–1954.
(KANSALLISARKISTO. VALOKUVA ARKISTOSTA: EIHR)

PAINOSTUSTOIMET TOISINAJATTELIJOITA KOHTAAN

1950-luvun loppupuoliskolla dissidenteistä, eli toisinajattelijoista, tuli KGB:n eniten vainoama ryhmä. KGB jäljitti ja pidätti henkilöitä, jotka lukivat tai välittivät länsimaissa julkaistuja tekstejä, osoittivat myötätuntoa länttä kohtaan, kiinnittivät huomiota ihmisoikeusrikkomuksiin tai vaativat demokratiaa. Toisinajattelijoiden pääasiallisena ilmaisumuotona olivat samizdat, eli omakustanteiset kirjoituskoneella kirjoitetut julkaisut.

Viron toisinajattelu perustui pääasiassa Viron itsenäisyyden palauttamisen ajatukseen, ja miehityksen lopettamista vaadittiin. Neuvostojärjestelmä osoitti harvinaislaatuista suvaitsemattomuutta toisinajattelijoita kohtaan. Monille toisinajattelijoille annettiin rikostuomio.

”TÄMÄN PERHEEN KAIKKI LÄHTEVÄT JA SAAPUVAT KIRJEET ON TARKISTETTAVA!” 23. HEINÄKUUTA 1952.
(MIEHITYSMUSEO)

MIELENOSOITUS POLIITTISTEN VANKIEN, E. TARTON JA M. NIKLUSEN, VAPAUTTAMISEKSI 14. ELOKUUTA 1988.
(KANSALLISARKISTO)

TOISINAJATTELIJOIDEN KIRJE YK:N YLEISKOKOUKSELLE. 1972.
(KANSALLISARKISTO)

TOISINAJATTELU JA VIRALLISET HUOMAUTUKSET

Balttilainen apelli oli 45 Viron, Latvian ja Liettuan kansalaisen virallinen huomautus YK:n pääsihteerille ja Neuvostoliiton, Länsi- ja Itä-Saksan sekä Atlantin julistuksen allekirjoittaneiden valtioiden hallituksille, ja siinä vaadittiin julkistamaan Molotov-Ribbentrop-sopimus salaisine lisäpöytäkirjoineen, julistamaan sopimus mitättömäksi ja palauttamaan Baltian maiden itsenäisyys. Balttilaisen apellin lopullinen teksti laadittiin Mart Niklusen kodissa ja julkistettiin 23. elokuuta 1979. KGB ryhtyi heti vainoamaan kirjeen laatijoita ja levittäjiä. Osa heistä joutui vankilaan.

Vuonna 1980 ilmestyi ”40 kirjeenä” tunnetuksi tullut ”Julkinen kirje Viron SNT:sta”, jossa Viron sivistyneistöön kuuluvat kantoivat huolta Viron venäläistämisestä. Allekirjoittaneisiin yritettiin vaikuttaa, jotta he sanoutuisivat irti allekirjoittamastaan, ja neljä kirjeen allekirjoittanutta sivistyneistön edustajaa irtisanottiin työstään.

YKSITYISKOHTA ASIAKIRJAKANSIOSTA, JOSSA PIDETTIIN TOISINAJATTELIJOIDEN KIRJETTÄ YK:N YLEISKOKOUKSELLE. 1975.
(KANSALLISARKISTO. VALOKUVA ARKISTOSTA: EIHR)

BALTTILAISEN APELLIN LAATTA NIKLUSEN TALON SEINÄLLÄ.
(UUSEESTI.EE)

VIRON, LATVIAN JA LIETTUAN KANSALAISTEN VIRALLINEN HUOMAUTUS YK:N PÄÄSIHTEERILLE, KURT WALDHEIMILLE, JA SUURVALTOJEN JOHTAJILLE. ALLEKIRJOITTAJINA OVAT VIRON TOISINAJATTELIJAT M. NIKLUS, E. RATAS, E. TARTO JA E. UDAM. 23. ELOKUUTA 1979.
(KANSALLISARKISTO)

TOISINAJATTELU JA KANSALLISSYMBOLIT

Viron tasavallan symbolien käyttäminen oli Neuvostoliitossa ankarasti kiellettyä ja rangaistavaa. ”Porvariston symbolien” kieltämisellä oli taipumus johtaa suorastaan äärimmäisyyksiin; esimerkiksi koko aikakauslehden painosmäärä voitiin vetää takaisin ja korvata uudella sen kanteen sattumalta joutuneen sinimustavalkean väriyhdistelmän takia. Kansallislippuja alettiin heiluttaa yhä enemmän tasavallan vuosipäivänä 1970-luvun lopulta alkaen. Tällaista toimintaa seurasivat usein myös rangaistukset, pitempi tai lyhempi vankeus.

24. HELMIKUUTA 1987 MUUSIKKO E. JÕGI RATSASTI TALLINNASSA TOOMPEALLE LIEHUTTAEN YLPEÄSTI VARREN PÄÄSSÄ SINIMUSTAVALKEAA LIPPUA, JONKA MITAT OLIVAT 44 X 77 CM.
(MIEHITYSMUSEO)

A. RÕUK. RUNON ”SILMISSÄ TAIVAS JA MERI” RIVIEN ALKUKIRJAIMET MUODOSTIVAT YLHÄÄLTÄ ALASPÄIN LUETTAESSA ”SINIMUSTAVALKEAN”. TÄMÄN TEON VUOKSI HÄNEN PITI JÄTTÄÄ OPINNOT KESKEN TAIDEINSTITUUTISSA. LOOMING NRO 9, 1981.

OMATEKOINEN VIRON LIPPU, JOKA LIEHUI TÕRVASSA 1962.
(KANSALLISARKISTO)

SINIMUSTAVALKEA LIPPU TÕRVAN TYÖVÄEN EDUSTAJIEN NEUVOSTON TOIMEENPANEVAN KOMITEAN RAKENNUKSEN TORNISSA. 1. TOUKOKUUTA 1962.
(KANSALLISARKISTO)

PSYKIATRIAN KÄYTTÄMINEN TOISINAJATTELIJOITA VASTAAN

Neuvostoliiton puolue- ja valtionjohtaja Nikita Hruštšov on sanonut: ”Vain hullu vastustaa sosialismia.” Toisinajattelijoita ruvettiinkin 1960-luvulla sijoittamaan yhä enemmän pakkohoitoon psykiatrisiin sairaaloihin. Neuvostoliittolaisen poliittisen rankaisun yhdeksi keinoksi muodostui epäilyksenalaisen eli neuvostovastaisen henkilön lähettäminen suljettuun mielisairaalaan. Tunnetuimpia pakkohoitopaikkoja olivat Moskovassa Serbskin oikeuspsykiatrian instituutti ja Tšernjahhovskin erityispsykiatriasairaala. Erityispsykiatriasairaaloita, kuten myös vankiloita ja vankileirejä, valvoivat sisäministeriön joukot.

V. P. SERBSKI -NIMINEN OIKEUSPSYKIATRIAN INSTITUUTTI OLI MONIEN TOISINAJATTELIJOIDEN RANGAISTUSPAIKKA.
(WWW.1TV.RU/NEWS/HEALTH/193516)

V. P. SERBSKI -NIMINEN OIKEUSPSYKIATRIAN INSTITUUTTI SOTILAIDEN VARTIOIMANA.
(SERBSKY.RU – VALOKUVAGALLERIA, KUVA 3)

PAKKOPAITA LIETTUAN KANSANMURHAMUSEOSSA.
(YKSITYINEN KOKOELMA)

MILLAINEN OLI NEUVOSTO-OIKEUS?

Marksilaisen määritelmän mukaan oikeus on hallitsevan luokan tahto. Neuvosto-oikeus on kuitenkin uusi, korkeampilaatuinen oikeus, sillä se ilmentää laajojen, tähän asti hyväksi käytettyjen massojen tahtoa, joiden etujoukkona on kommunistinen puolue. Näin Neuvostoliiton oikeuden sisään oli koodattu epäoikeudenmukaisuus ja ihmisvihamielisyys. Neuvostoliiton oikeusjärjestelmä totalitaarisen valtion työvälineenä palveli ainoastaan hallitsevan puolueen – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen – etua. Neuvostoliiton oikeudesta puuttuu myös yleisesti tunnustettu periaate – kaikki ovat lain edessä samanvertaiset.

OIKEUDET OLI POLITISOITU. VIRON SNT: N KORKEIMMAN OIKEUDEN PUHEENJOHTAJA R. SIMSON ESIINTYY POLITIIKKAPÄIVILLÄ PÕLVAN ALUEEN E. VILDE -NIMISESSÄ KOLHOOSISSA 1983.
(KANSALLISARKISTO)

TALLINNAN 17. OPPIKOULUN OPETTAJA V. TAMM PITÄÄ TUNTIA PERUSTUSLAISTA 1951.
(KANSALLISARKISTO)

NEUVOSTOLIITON OIKEUSJÄRJESTELMÄ JUURRUTETTIIN MYÖS NEUVOSTOLIITON SATELLIITTIVALTIOIHIN. KUVASSA PUOLAN KANSANTASAVALLAN OIKEUSVIRANOMAISTEN DELEGAATIO VASTAANOTOLLA VIRON KOMMUNISTISEN PUOLUEEN KESKUSKOMITEASSA. OIKEALTA VIRON KOMMUNISTISEN PUOLUEEN KESKUSKOMITEAN ENSIMMÄINEN SIHTEERI J. KÄBIN, NEUVOSTOLIITON OIKEUSMINISTERI V. TERBILOV, VIRON KOMMUNISTISEN PUOLUEEN OSASTONJOHTAJA P. VASSIKOV, VIRON KORKEIMMAN OIKEUDEN PUHEENJOHTAJA R. SIMSON 1977.
(KANSALLISARKISTO)

OTTEITA VIRON SNT:N KORKEIMMAN NEUVOSTON PUHEMIEHISTÖN SÄÄDÖKSESTÄ 1963.(KANSALLISARKISTO)

NEUVOSTOLIITON OIKEUS JA OIKEUSVALTIO

Neuvostoliitossa ei sovellettu oikeutta demokraattisen oikeusvaltion tapaan. Oikeusjärjestelmä oli Neuvostoliitolle tarpeellinen, sillä oikeuden muodollisia tunnusmerkkejä käytettiin Neuvostoliitossa tapahtuneen ideologisesti motivoidun väkivallan oikeuttamiseksi ja salaamiseksi.

Oikeusvaltiossa painostuksen käsite on rankaisukäsitteen osa. Painostaa voi vain rikoksiksi määriteltyjen tekojen vuoksi, laillisin menetelmin ja oikeusteitse. Neuvostoyhteiskunnassa käytettiin kuitenkin paljon oikeusistuimen ulkopuolisia rankaisukeinoja. Neuvostoliittoa ei siis voi kutsua oikeusvaltioksi muodollisesti pätevästä oikeusjärjestelmästä huolimatta.

H. LUIK. PIDÄTETTY.
(MIEHITYSMUSEO)

TUOMIOISTUIMEN ULKOPUOLISTEN PAINOSTUSTOIMIEN TOTEUTTAMISESSA AUTTOIVAT TURVALLISUUSELIMET. NKVD:HEN KUULUVAN KUNNIAMERKKI.
(WIKIMEDIA COMMONS)

LAITON VARJOSTAMINEN – NEUVOSTOLIITON LAKIEN MUKAAN LAILLINEN

Toisinajattelijoita ja poliittisia vastustajia sekä ulkomaalaisten kanssa seurustelevia (esim. niitä, joilla oli sukulaisia ulkomailla) varjostettiin salaa. Sitä harjoittivat vastaavat KGB:n yksiköt.

Kirjeenvaihdon konrollointi alkoi Neuvostojärjestelmän perustamisen myötä. Myös puhelinkeskusteluja ruvettiin salakuuntelemaan.

Peitetoimintana suoritettava tarkkailu kuuluu nykyäänkin demokraattisissa oikeusvaltioissa poliisin työmenetelmiin, mutta se on lainsäädännöllä säänneltyä. Neuvostoliitossa se oli ihmisoikeuksien rikkomista, koska se tapahtui valikoimatta, kontrolloimatta, tiettyjä sääntöjä noudattamatta ja poliittisin tavoittein.

KGB:N KORTISTOLAATIKOT 1989.
(KANSALLISARKISTO)

KGB:N SALAKUUNTELULUURI
(MIEHITYSMUSEO)

YKSITYISKIRJEITÄ AVATTIIN JA SULJETTIIN NEUVOSTOLIITON TURVALLISUUSKOMITEASSA. KIRJEIDEN LAJITTELUA TALLINNAN PÄÄKONTTORISSA 1958.
(KANSALLISARKISTO)

KGB KÄYTTI PUHELINVIESTINTÄÄ AJAMAAN OMIA ETUJAAN KUUNNELLEN PUHELINKESKUSTELUJA SALAA. PUHELUNVÄLITTÄJÄT TYÖSSÄ. 22. TAMMIKUUTA 1958.
(KANSALLISARKISTO)

ASTIA KIRJEKUORIEN AUKIHÖYRYTTÄMISEKSI
(MIEHITYSMUSEO)

ULKOMAISTA KIRJEENVAIHTOA KONTROLLOIVA OSASTO OLI BALTI JAAMASSA KORKEAN RAKENNUKSEN VIIDENNESSÄ KERROKSESSA. SIELLÄ TYÖSKENTELI MYÖS J. KÄBININ VAIMO. JOS JOSSAIN KIRJEESSÄ OLI JOTAKIN, JOKA TUNTUI VALLANPITÄJISTÄ EPÄILYTTÄVÄLTÄ, TÄLLE IHMISELLE AVATTIIN HETI ASIAKIRJAKANSIO.
(MIEHITYSMUSEO)

VANHEMPIEN SYNNEISTÄ RANKAISEMINEN LASTEN NISKOILLE

Neuvostojärjestelmä otti käyttöön käsitteen „entiset ihmiset“ (бывшие люди). Tällä tavoin kutsuttiin edellisen valtiojärjestyksen virkamiehiä, liikemiehiä ja omistajia, sotilaita ja poliitikkoja. Heitä oli painostettava. Mutta ei rajoituttu vain tähän: vanhempien synneistä rangaistiin myös lapsia. Vanhempien syntyperä, asema yms. otettiin huomioon töihin otettaessa, yliopistoon kirjoittautuessa, asunnon saannissa ja autonostojärjestystä laadittaessa. ”Sosiaalinen mekaniikka” – työväenluokan suosiminen. Henkilötietojen kerääminen ja käsitteleminen oli orientoitu tähän tavoitteeseen, ja tiedoissa, joita ihmisistä säilytettiin, mainittiin heidän sosiaalinen syntyperänsä ja kuulumisensa kommunistipuolueeseen tai Komsomoliin.

HIMOITUN AJONEUVON HANKKIMISEKSI PITI OLLA AUTONOSTOLUPA. PUHTAAT LOMAKETIEDOT ANTOIVAT JONOSSA PAREMMAN ASEMAN. AUTOKAUPPA TALLINNASSA PÄRNU MAANTEELLA 1955.
(KANSALLISARKISTO)

VIRON TASAVALLAN PRESIDENTIN LAPSENLASTA EI ENSIN PÄÄSTETTY KORKEAKOULUUN, MYÖHEMMIN HÄNET IRTISANOTTIIN TYÖSTÄ POLIITTISISTA SYISTÄ. K. PÄTSIN MUISTOPATSAAN UUDELLEENPYSTYTYS TAHKURANNASSA. PUHUJANA PRESIDENTIN LAPSENLAPSI, PATENTTIVIRASTON JOHTAJA M. PÄTS. 25. KESÄKUUTA 1989.
(KANSALLISARKISTO)

KOHTAUS V. GROSSIN NÄYTELMÄSTÄ „ANKEET“ (’kyselylomake’). VASEMMALTA V. RATASSEPP, PÄÄINSINÖÖRI O. HÄRMIN, M. LUTS, PUOLUEORGANISAATTORI R. MARIPUUN SEKÄ R. NUUDE KOMBINAATIN JOHTAJAN P. SAAREN ROOLISSA 1953.
(KANSALLISARKISTO)

LIIKKUMISVAPAUDEN RAJOITTAMINEN: PASSIKURI

Neuvostoliitossa oli ulkomaanpassin lisäksi sisämaanpassi, joka säänteli maansisäistä liikkumista. Passikurin rikkomiseen vedoten Virosta lähetettiin vuonna 1947 Siperiaan suomalaisia, ja Peipsin takaisille alueille inkerinsuomalaisia, joille tehtiin vastaava merkintä passiin. Siperiaan lähetetyiltä ja poliittisilta vangeilta oli heidän vapautumisensa jälkeen kiellettyä asua suuremmissa kaupungeissa; joissakin tapauksissa heiltä evättiin ylipäänsä pääsy Viron SNT:n alueelle. Talonomistajilla oli velvollisuus merkitä talon asukasluetteloon vieraat ja henkilöt, jotka jäivät pysähtymään tai asumaan sinne pitemmäksi ajaksi kuin kolmeksi päiväksi. Passikurin täyttämistä seurasi miliisi.

TALLINNAN MERIALUEEN SISÄASIOIDEN OSASTON PASSIOSASTON VANHEMPI TARKASTAJA MILIISIKAPTEENI L. MIHHAILOVA JA MILIISIN NUOREMPI LUUTNANTTI M. KOUGIJA LUOVUTETTAVIA PASSEJA KONTROLLOIMASSA. TAMMIKUU 1976.
(KANSALLISARKISTO)

VIRON SNT:N PASSIEN REKISTRÖINTIOSASTON PÄÄLLIKÖN SIJAISEN LAUGASSONIN ILMOITUS NRO T-120 J. TAMMELLE 20. MARRASKUUTA 1956 ASUMISLUVAN EPÄÄMISESTÄ.
(MIEHITYSMUSEO)

LIIKKUMISVAPAUDEN SUHTEEN RAJOITETUN HENKILÖN ASIAKIRJAKANSIO 1974.
(KANSALLISARKISTO)

TALLINNAN KESKIKAUPUNGIN ALUEEN TALON ASUKASLUETTELO. MILIISI KONTROLLOI LUETTELON MERKINTÖJÄ. HENKILÖT, JOITA EI OLLUT MERKITTY LUETTELOON, PANTIIN MERKILLE JA SIITÄ TEHTIIN VASTAAVA HUOMAUTUS.
(YKSITYINEN KOKOELMA)

LIIKKUMISVAPAUDEN RAJOITTAMINEN: RAJAVYÖHYKE

Neuvostoaikana rajavyöhykkeeseen kuuluivat kaikki saaret Suomenlahdella ja Riianlahdella sekä Manner-Viron rannikkoalueet. Määriteltiin rajavyöhykkeellä asumisen ja liikennöinnin säännöt. Rajavyöhykkeellä sai liikkua ainoastaan Viron SNT:n Sisäministeriön miliisien luovuttamalla passilla, jossa oli paikallisen rajavartiolaitoksen merkintä ja joka oli leimattu erityisellä leimasimella. Ihmisiä oli kielletty ottamasta asuntoonsa tilapäisiä asukkaita.

Vielä tavallista enemmän oli rajoitettu ulkomaille matkustamista. Ennen papereiden yhteensovittamista oli ulkomaille matkustamista varten tarpeen saada myös työpaikan ammattiyhdistyksen puheenjohtajan ja puolueen perusjärjestön sihteerin luonnehdintoja. Tätä varten piti täyttää paljon papereita, jotka Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean, KGB:n ja sisäministeriön piti hyväksyä.

RAJAVYÖHYKKEEN LAAJUUS VIRON SNT:N MANNEROSASSA. 1967.(JÄLJENNÖS)

TUTUSTU TARKEMMIN KLIKKAAMALLA KUVAKETTA

VAPAAN LIIKKUMISEN JA ULKOMAILLE MATKUSTAMISEN RAJOITTAMINEN

Rajavyöhyke rannikkoalueineen ja saarineen oli Viron asukkaille „lukossa“ Neuvostoliiton luhistumiseen asti. Saarenmaalle, Hiidenmaalle ja muille saarille pääsi vain sopivilla luvilla, mitä rajavartiolaitos kontrolloi.

Ulkomaille matkustamista rajoitettiin. Peeter Volkonskin huippumuusikkoisä muutti kyllä maasta laillisesti, mutta hänestäkin tuli neuvostokaanonissa „kotimaan petturi“. Tällaisten ihmisten lähisukulaisista tuli ihmisiä, joista käytettiin nimitystä „nevõjezdnoi“ – näin kutsuttiin ihmisiä, jotka eivät saaneet matkustaa ulkomaille ja joiden toimintaa pidettiin tiukemmin silmällä.

YKSI VIIMEISISTÄ LUVISTA HIIDENMAALLE SUKULAISVIERAILUA VARTEN, JOKA LUOVUTETTIIN JUURI ENNEN NEUVOSTOLIITON ROMAHDUSTA. VIERAILULUPAAN OLI MERKITTÄVÄ MYÖS MUKANA OLEVAT ALAIKÄISET HENKILÖT. 1991.
(YKSITYINEN KOKOELMA)

KGB:N KORTISTOKORTIT, JOISSA OLI VAHVISTETUT MATKUSTUSKIELLOT VIELÄ 1989 JA 1991.
(KANSALLISARKISTO)