Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka ja etnisestä syntyperästä johtuvat rajoitukset

Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka ja etnisestä syntyperästä johtuvat rajoitukset

MUUTTO

Neuvostovalta suosi maansisäistä muuttoa. Vuonna 1974 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri Leonid Brežnev kutsui Komsomolin rakentamaan Siperiaan viiden vuoden ajaksi Baikalin-Amurin päärataa (BAM), joka oli 3500 km pitkä ja jonka varrella oli 200 uutta rautatieasemaa ja kaupunkia, ottaakseen käyttöön sen alueen suunnattomat kaivannaiset. Monet tuolloiset rakentamiseen osallistuneet nuoret ovat asuneet rautatien varsilla tähän päivään saakka.

RAKENNUSTYÖT BAIKALIN-AMURIN PÄÄRADALLA 1976. (KANSALLISARKISTO)

KANNUSTUSRYHMÄ ESIINTYMÄSSÄ BAIKALIN-AMURIN RAUTATIEN RAKENTAJILLE 1977. (KANSALLISARKISTO)

TYÖVOIMAN MAAHANTUONTI PUOLIPAKOLLA

Suurelle rakennustyömaalle, kuten Tallinnan olympiakompleksiin tai Lasnamäen kaupunginosaan, lähetettiin rakentajia kaikkialta Neuvostoliitosta. Heidät asetettiin etusijalle saamaan asunto rakennettavien kohteiden läheltä, minkä vuoksi he jäivätkin asumaan sille alueelle, mihin heidät oli lähetetty. Baltia oli houkutteleva alue, sillä täkäläinen elintaso oli hieman korkeampi ja elämänlaatu länsimaisempi. Tämä johti väestörakenteen muutoksiin. Kanta-asukkaiden osuus väestöstä rupesi merkittävästi vähenemään. Tästä seurasi vuorostaan kansainvälisiä jännitteitä.

SUUREMPIEN KOHTEIDEN RAKENTAJINA OLIVAT USEIN MAAHANMUUTTAJAT. PÜSSIN LASTULEVYTEHTAAN RAKENTAJAT (VASEMMALTA) V. ZMITRITŠENKO, V. TŠELMODEJEV, N. ANTSSEN, V. ZAVJALOV JA M. SASS. LOKAKUU 1981. (KANSALLISARKISTO)

KAIKILLA MUKAVUUKSILLA VARUSTETUT ASUNNOT VARATTIIN ENSISIJAISESTI MAAHANMUUTTAJILLE. SOTA- JA TYÖVETERAANIEN ASUINRAKENNUS LASNAMÄELLÄ. HUHTIKUU 1986. (KANSALLISARKISTO)

NEUVOSTOLIITON KANSALLISUUSPOLITIIKKA JA ETNISESTÄ SYNTYPERÄSTÄ JOHTUVAT RAJOITUKSET

Viron kommunistisen puolueen keskuskomitea hyväksyi 19. joulukuuta 1978 salaisen päätöksen, josta ilmeni, että puolueen perustavoitteena oli viron kielen julkisen käytön rajoittaminen ja virolaisten kaksikielisyys. Tämä nosti jo muutoinkin etusijalla olleiden venäläisten ja venäjän kielen statusta. Asiakirjalomakkeet muuttuivat venäjänkielisiksi julkisella sektorilla, ja palveluvirastoihin otettiin töihin ummikkovenäläisiä.

Viroon perustettiin muuttopumppuna toimivaa suurteollisuutta, jonka raaka-aine tuotiin Neuvostoliiton muilta alueilta ja jonka tuotantoa ei Virossa tarvittu, minkä vuoksi se vietiin pois. Neuvostoliiton alaisuuteen kuuluvia yrityksiä johdettiin Moskovasta käsin ja venäjän kielellä. Suuri osa viroista täytettiin venäläisillä.

PÖÖGELMANNI-NIMISEN SÄHKÖTEKNIIKKATEHTAAN PUOLUEKOMITEAN SIHTEERIN SIJAINEN V. JUDINA KESKUSTELEE YRITYKSEN PROPAGANDISTIEN KANSSA 1981. (KANSALLISARKISTO)

NEUVOSTOPROPAGANDAA SYÖTTIVÄT VENÄLÄISYYDEN EDUSTAJAT. H. PÖÖGELMANNI -NIMISEN SÄHKÖTEKNIIKKATEHTAAN PROPAGANDISTIT (VASEMMALTA) T. AVRAMENKO, L. MURAŠOVA, V. MULIKOV JA V. LVOVA TEHTAAN KIRJASTOSSA 1981. (KANSALLISARKISTO)

Neuvostoliitossa esiintyi juutalaisvihamielisyyttä. Tämän sai tuntea esimerkiksi kansainvälisesti tunnetuin semiootikko, Tarton yliopiston juutalaissyntyinen professori Juri Lotman. Hän törmäsi monesti vaikeuksiin töidensä julkaisemisen yhteydessä. Vielä vuonna 1987 Juri Lotmanin ehdokkuus akateemikoksi hylättiin häpeällisesti.

Neuvostoliiton vuonna 1977 hyväksytyssä perustuslaissa ennustettiin uuden ihmistyypin kehittäminen. Neuvostoihmisen, eli homo soveticuksen, piti olla vakaumuksellinen kommunisti; hänen piti ennen kaikkea arvostaa marksilais-leniniläisiä vakaumuksia, olla uskollinen puolueelle sekä työskennellä ahkerasti ja epäitsekkäästi.

TARTON VALTIOLLISEN YLIOPISTON VENÄJÄN KIRJALLISUUDEN LAITOKSEN PROFESSORI, KANSAINVÄLISESTI TUNNUSTETTU SEMIOOTIKKO J. LOTMAN, JOTA VAINOTTIIN LENINGRADISSA JA JOKA SAI JATKAA TYÖTÄÄN VIROSSA, LUENNOLLA 16. TOUKOKUUTA 1979.
(KANSALLISARKISTO)

”UUDEN NEUVOSTOIHMISEN KASVATTAMINEN ETENEE TÄYTTÄ VAUHTIA.” M. KALININ -NIMISEN TALLINNAN SÄHKÖTEKNIIKKATEHTAAN TYÖ- JA PUOLUEVETERAANI G. LARTSEV PUHUU TEHTAAN KOMMUNISTINUORILLE TAPAAMISESTAAN M. KALINININ KANSSA. KESÄKUU 1983. (KANSALLISARKISTO)

NEUVOSTOVIRON POSTIMERKKI 1967. (YKSITYINEN KOKOELMA)

POLIITTISTEN VALINTOJEN KIELTO

Kommunistisen puolueen rinnalla ei saanut olla muita puolueita. Vallitsi yksipuoluejärjestelmä. Kommunistisen puolueen lapsijärjestöjen jäseninä olivat lokakuun lapset ja pioneerit. Näihin järjestöihin kuuluminen oli puolittain pakollista. Samaa voidaan sanoa myös yleisliittolaisesta leniniläisestä kommunistisesta nuorisoliitosta (ÜLKNÜ) eli Komsomolista. Kaikki nämä järjestöt palvelivat yhtä päätavoitetta – olla kasvualusta tuleville kommunisteille.

Myös kaikki muut suuret järjestöt olivat valtion kontrollin alaisia ja tekivät sitä, mitä valtio edeltä käsin määräsi. Ammattiyhdistykset esimerkiksi antoivat työntekijöiden vapaa-aikaan sisältöä, toimivat kommunistisen kasvatuksen ja vaikeasti saatavan tavaran jakamisen kanssa, mutta eivät sen kanssa, mitä varten ne olivat syntyneet – työntekijöiden etujen puolustamiseksi. Massaorganisaatioksi, jonka tavoitteena oli auttaa Neuvostoliiton puolustuskyvyn vahvistamista, perustettiin ALMAVÜ (armeijan, ilma- ja merivoimien avustajien vapaaehtoinen yhteisö). Vaikka se oli muodollisesti vapaaehtoinen, siihen kuuluminen oli oppilaitoksesta tai työpaikasta riippuen pakollista tai puolipakollista.

ДОСААФ ELI ALMAVÜ – PATRIOOTTIEN KOULU, LUKEE SEINÄLLÄ OLEVASSA KIRJOITUKSESSA. ELÄKKEELLÄ OLEVA EVERSTILUUTNANTTI I. GRITSENKO JUTTELEE ALMAVÜ:N TALLINNAN RADIOTEKNIIKAN SOTAKOULUN OPPILAIDEN KANSSA. SYYSKUU 1983.
(KANSALLISARKISTO)

LENIN KUTSUI AMMATTIYHDISTYKSIÄ KOMMUNISMIN KOULUIKSI. AMMATTIYHDISTYSTEN KESKUSNEUVOSTON KABINETTI. LOKAKUU 1947. (KANSALLISARKISTO)

MIHIN VOI ANTAA ÄÄNEN, KUKA HALUAA ÄÄNESTÄÄ KOMMUNISTEJA JA PUOLUEETTOMIEN LIITTOUMAA TAI NÄITÄ VASTAAN?
(EIHR)

KANSALAISYHTEISKUNNAN RAJOITTAMINEN

Kansalaisyhteiskunnan muodostavat kansalaisten aloitteesta ja voimassa olevien oikeusnormien puitteissa perustetut vapaaehtoisorganisaatiot, yhdistykset ja liikkeet. Neuvostoliitossa kansalaisyhteiskunnan ilmentymät olivat rajoitettuja ja kommunistipuolueen tiukan kontrollin alaisia. Annettiin perustamis- ja toimilupa yhdistyksille, joilla oli hyvin erityiset tavoitteet, ja näidenkin johtoon hyväksyttiin vain kommunistipuolueen jäseniä. Esimerkiksi vuonna 1966 perustettiin Eesti Looduskaitse Selts (Viron Luonnonsuojeluseura), mutta sen perustamisen alullepanija, Jaan Eilart, ymmärsi, että puolueettomana hän ei voi pyrkiä järjestön johtoon, ja seuran puheenjohtajaksi tuli Edgar Tõnurist – nomenklatuuriin kuuluva kommunisti, Viron SNT:n ministerien neuvoston varapuheenjohtaja. Vuonna 1967 luvattiin perustaa – kymmenen vuotta kestäneiden valtion taholta tulleiden esteiden jälkeen – Eesti NSV Jahimeeste Selts (Viron SNT:n metsästäjäseura), mutta se toimi puolue- ja valtioelinten alaisuudessa. Yhtiön sääntöjä metsästysjärjestöjen ei annettu pohtia. Vuosina 1949–1957 Virossa perustettiin myös vapaaehtoiset palokunnat, mutta nekin työskentelivät puolue-elinten ja neuvostojen alaisuudessa. M. Gorbatšovin kampanjan aikana perustettiin pakolla esimerkiksi raittiusyhdistysten alajärjestöjä yrityksissä. Oma-aloitteisuutta ei siten hyväksytty millään tasolla; kaikkialla otettiin organisaatioiden johtoon puolueen jäseniä ja valtion virkamiehiä.

NEUVOSTOVALLAN MIELESTÄ MYÖS METSÄSTÄJIEN JOHTAJINA PITI OLLA LUOTETTAVIA PUOLUEEN JÄSENIÄ. KUVASSA VIRON SNT:N METSÄSTÄJIEN SEURAN TALLINNAN KLUBIN JOHTAJA, ENTINEN VIRON SNT:N SISÄMINISTERI M. KRASSMAN 1970. (KANSALLISARKISTO)

TALLINNAN VAPAAEHTOISEN PALOKUNNAN AGITAATIORYHMÄ ESIINTYMÄSSÄ KATSELMUKSESSA. TAMMIKUU 1974. (KANSALLISARKISTO)