Toiseen maailmansotaa asti käsitettiin niin, että ihmisoikeuksien sisältö, ja varsinkin niiden laajuuden määrittely, kuuluu valtion sisäiseen toimivaltaan. Tätä käsitystä oli pakko tarkistaa kansallissosialistisessa Saksassa ja Neuvostoliitossa tapahtuneen rodullisten, kansallisten ja poliittisten ryhmien vainon vuoksi.
10. joulukuuta 1948 YK:n yleiskokous hyväksyi ihmisoikeuksien julistuksen. Neuvostoliitto ja sen satelliittivaltiot eivät äänestäneet sen puolesta, koska näissä valtioissa rikottiin miltei kaikkia ihmisoikeuksia.
IHMISOIKEUKSIEN JULISTUKSEN TYÖRYHMÄN LEHDISÖTILAISUUS. E. ROOSEVELT JA C. MALIK.
(© UNITED NATIONS 1948)
IHMISOIKEUKSIEN JULISTUS, JOKA HYVÄKSYTTIIN YK:N YLEISKOKOUKSEN PÄÄTÖKSELLÄ 217 A III, 10. JOULUKUUTA 1948.
(© UNITED NATIONS 1949)
Yleiskokoukselta puuttuu pätevyys antaa sitovia säädöksiä, joten ihmisoikeuksien julistus ei ole oikeudellisesti sitova. Huolimatta tästä ja siitä seikasta, että ihmisoikeudet on dokumentoitu tavoitteina, niitä pidetään valtioita velvoittavina.
Vuonna 1950 Euroopan neuvosto hyväksyi Euroopan ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien yleissopimuksen. Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto oli Euroopan neuvostoa kohtaan vihamielinen, koska tämä puolusti ihmisoikeuksia.
Viro, kuten muut demokraattiset maat, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja on luonut juridiset mekanismit ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Viron tasavallan perustuslain toinen luku säätää ihmisten perusoikeudet, vapaudet ja velvollisuudet.
IHMISOIKEUKSIEN PÄIVÄ ON MYÖS HEITÄ VARTEN.
(© UNITED NATIONS 1950)
VIRON ENSIMMÄINEN VAKINAINEN EDUSTAJA YK:SSA OLI E. JAAKSON, VIRON PITKÄAIKAINEN PÄÄKONSULI NEW YORKISSA JA EDUSTUSTON PÄÄLLIKKÖ USA:SSA. HÄN KANNATTELI NÄIN VIRON TASAVALLAN JATKUVUUTTA NEUVOSTOMIEHITYKSEN AIKANA
(© UN VALOKUVA/MILTON GRANT)
Vuonna 1940 alkanut Neuvostoliiton suorittama Viron miehitys, jonka keskeytti vuodesta 1941 vuoteen 1944 kestänyt Saksan suorittama miehitys, kesti syyskuuhun 1991 asti. Tänä aikana ihmisoikeuksia rikottiin massiivisesti. Heti ihmisoikeuksien julistuksen hyväksymisen jälkeen Neuvostoliitto toteutti 25. maaliskuuta 1949 joukkokyydityksen, jonka kuluessa vietiin Siperiaan yli 20 000 ihmistä – pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Samalla jatkui Neuvostoliiton kansalaisten uudelleensijoittaminen Viroon, minkä seurauksena virolaisten osuus Virossa väheni 98 %:sta 61 %:iin vuosina 1945–1989.
Miehitysjakson aikana valta kuului Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle, jota tasavallassa edusti sen alueorganisaatio Viron Kommunistinen Puolue. Tälle hallintotavalle oli luonteenomaista:
PUUVILLAKOMBINAATIN KREENHOLMIN MANUFAKTUURIN VANHAN KUTOMON MESTARIN APULAINEN, SOSIALISTISEN TYÖN SANKARI L. KRONK TAPAAMASSA NARVAN KAUPUNGIN PIONEEREJA. HUHTIKUU 1973.
(KANSALLISARKISTO)
(OIKEALTA) BALTIAN LÄMPÖVOIMALAN KONEENKÄYTTÄJÄ A. IVANOVA, PALKITTU TYÖPUNALIPUN KUNNIAMERKILLÄ JA ”AUSTUSE MÄRK” (arvonannon merkki) -KUNNIAMERKILLÄ, A. KASJANENKO JA P. MANAJEV. JOULUKUU 1978.
(KANSALLISARKISTO)
KYYDITSEMISVAUNU NRO 45 JA IHMISIÄ VÕRUSTA, VALGASTA, TARTOSTA JA PÄRNUSTA URALIN TAKANA. HUHTIKUU 1949.
(MIEHITYSMUSEO)
NEUVOSTOLIITON KORKEIMMAN NEUVOSTON VAALEJA EDELTÄVÄ KOKO KAUPUNKIA KÄSITTÄVÄ KOKOUS NARVASSA. MAALISKUU 1950.
(KANSALLISARKISTO)
Neuvostomiehitys toi mukanaan yrittäjyyden ja yksityisomaisuuden valtiollistamisen, maatalouden kollektivoinnin, militarisoinnin (Virossa oli jopa 150 000 miehityssotilasta), rajavyöhykkeet ja suljetut kaupungit, joihin tavalliset kansalaiset eivät saaneet mennä. Narvassa, Sillamäellä, Paldiskissa ja Kohtla-Järvellä muutettiin etnistä koostumusta. Tärkeisiin ammatteihin otettiin töihin pääasiassa Neuvostoliitosta tuotuja maahanmuuttajia, koska pelättiin virolaisten vastahankaisuutta.
Viro menetti toisen maailmansodan aikana ja ihmisyyden vastaisten rikosten takia noin 25 % väestöstä, mikä on suurimpia lukuja Euroopassa. Neuvostomiehityksen asutuspolitiikan tuloksena virolaisia uhkasi vähemmistöksi jääminen omassa kotimaassaan.
LASNAMÄEN KOULUN TULEVAT OPPILAAT. ELOKUU 1979.
(KANSALLISARKISTO)
RYHMÄ KREENHOLMIN MANUFAKTUURIN TYÖLÄISIÄ (VASEMMALTA): VANHAN KUTOMON MESTARIN APULAISET V. TIMOFEJEV, P. PÕHTEJEV JA NARVAN RAKENNUSTRUSTIN TYÖLÄINEN V. GONTŠAR RAKENTAMASSA ASUINRAKENNUKSIA. MARRASKUU 1957.
(KANSALLISARKISTO)
Neuvostojärjestelmä oli suvaitsematon toisinajattelijoita kohtaan, koska heidät nähtiin uhkana valtamonopolille.
Neuvostoliitto oli klassinen totalitaarinen valtio. Valta oli keskittynyt suppealle valtaeliitille, jonka muodosti kommunistipuolueen johtajisto – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo. Valtaa vahvisti sortokoneisto, joka koostui turvallisuuselimistä (GPU, NKVD, KGB), miliisistä ja armeijasta. Valta oli suljettu ja vaihtui ainoastaan salaliittojen ja vallankaappausten kautta.
Neuvostoliitto ja muut kommunistiset maat rikkoivat ihmisoikeuksia ja pyrkivät korvaamaan ne sosiaalisilla takuilla. Niitäkään ne eivät kuitenkaan kyenneet tarjoamaan.
KAHVIPAPUJEN JONOTUSTA AAMUISELLA KADULLA PÄRNUSSA. HELMIKUU 1988.
(KANSALLISARKISTO)
JONO VÄIKSE-KARJA-KADULLA SIJAITSEVAAN LIHAPUOTIIN. TALLINNA 28. JOULUKUUTA 1990.
(KANSALLISARKISTO)
Ihmiset, jotka vaativat kunnioittamaan ihmisoikeuksia, vangittiin vuosiksi. Neuvostoliitto on hajonnut, ja kommunistinen diktatuuri entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa on loppunut. Samaan aikaan maailmassa on maita, joissa neuvostotyyppinen totalitarismi jatkuu ja joissa ihmisoikeuksia rikotaan. Näitä maita ovat esimerkiksi Pohjois-Korea, Kuuba ja Kiina.
Ihmisoikeuksia rikotaan laajamittaisesti myös maissa, joita ei kutsuta kommunistisiksi – Burmassa, Syyriassa ja joissakin Afrikan maissa.
VIRON KOMMUNISTISEN PUOLUEEN TALLINNAN KAUPUNGINKOMITEA JA TALLINNAN KAUPUNGIN KANSANEDUSTAJIEN NEUVOSTON SANOMALEHTI. 4. MAALISKUUTA 1981.
(EIHR)
ERISTYSVANGIN VAATTEET, VANGIN PÄIVÄPAITA, JOSSA ON VIOLETIN JA HARMAAN VÄRISET RAIDAT, VALMISTETTU RANGAISTUSLAITOKSESSA, OMSK 1981.
(MIEHITYSMUSEO)
MYÖS YLEISINHIMILLISET TOIVEET VALJASTETTIIN NEUVOSTOPROPAGANDAN PALVELUKSEEN, JA IDEOLOGISET VASTUSTAJAT KUVATTIIN SAMALLA IHMISVIHAAJIKSI JA RAUHAA VASTUSTAVIKSI. TEKIJÄ L. SAMOILOV, 1953.
(VIRON KANSALLISKIRJASTON DIGITAALIARKISTO DIGAR)