Neuvostoliiton perustuslaissa oli luvattu ”sana-, paino- ja kokoontumisvapaus sekä oikeus liittyä järjestöihin”. Vaikka tätä periaatetta julistettiin äänekkäästi, ei ollut luvallista pitää muita yleisölle tarkoitettuja poliittisia kokouksia eikä puheita kuin niitä, jotka pidettiin hallitsevan kommunistisen puolueen ja sen alajärjestöjen toiminnan puitteissa. Sen sijaan mielenosoitukset puolueen ja hallituksen kiitokseksi olivat pakollisia kansainvälisenä työväenpäivänä 1. toukokuuta ja lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä 7. marraskuuta. Virossa oma-aloitteiset poliittiset mielenosoitukset ja mielenilmaukset ovat toistaiseksi voimattomia, sillä pakolliset kokouksissa käynnit pysyvät kansan muistissa pitkäveteisinä ja epämiellyttävinä tapahtumina.
TALLINNAN VARUSKUNNAN SOTILAAT TOUKUUN PARAATISSA VOITON AUKIOLLA 1. MAALISKUUTA 1955. (KANSALLISARKISTO)
LOKAKUUN PARAATI. ISKULAUSE ”ELÄKÖÖN SUURI LOKAKUUN VALLANKUMOUS” JA TYMPÄÄNTYNEET KASVOT 1970-LUVULLA. (KANSALLISARKISTO)
MÄRJAMAAN OPPIKOULUN VIB-LUOKAN OPPILAAT PERUNOITA NOSTAMASSA MÄRJAMAAN SOVHOOSISSA NEUVOSTOLIITON PERUSTUSLAIN PÄIVÄLLE JA YLEISLIITTOLAISELLE KOMMUNISTISEN NUORISOLIITON (ÜLKNU ELI KOMSOMOL) 61. VUOSIPÄIVÄLLE OMISTETUSSA PAKOLLISESSA TEMPAUKSESSA. SYYSKUU 1979. (KANSALLISARKISTO)
Määräaikaiset esiintymis- ja julkaisukiellot olivat tavallisia silloin, kun sattui lievempiä poliittisia rikkomuksia. Lisäksi tapahtui muusikkojen jokavuotisia „hinnoitteluja“ – näyteohjelmiston esittämistä vastaavan komission edessä, minkä pohjalta päätettiin, annettiinko muusikoille mahdollisuus esiintyä vai kiellettiinkö se. Hinnoittelun kautta vallanpitäjät julistivat jo ennakolta kelvottomiksi heidän mielestään sopimattomat esiintyjät.
EESTI RAADIO JA EESTI TELEVISIOONI JALGPALLIMATŠ, ANSAMBEL PROPELLER, DÜNAMO STAADION, KADRIORG.
1980. (ERR ARHIIV)
RUNOILIJA A. MÜLLER. ENÄÄ EI OLE ESIINTYMISKIELTOJA. DEMOKRAATTISISSA YHTEISKUNNISSA NE OVAT HARVINAISIA JA NE ON PERUSTELTAVA HYVIN. TOUKOKUU 2002. (KANSALLISARKISTO)
PROPELLER-YHTYE: A. VARTS, P. MALKOV, P. VOLKONSKI, P. MÄÄRITS, P. KUULBERG, JALKAPALLO-OTTELU VIRON TELEVISION JA VIRON RADION JOUKKUEEN VÄLILLÄ 1995. (VIRON YLEISRADION ARKISTO)
Neuvostoajalla käytettiin rockmusiikin yhteydessä usein ilmausta „kiellettiin esiintymästä“. Viron SNT:n kulttuuriministerin määräyksellä kiellettiin esimerkiksi Peeter Volkonskilta kaikki julkiset esiintymiset. Vuonna 1980 Propeller-yhtyeen jalkapallo-ottelun yhteydessä pidetyn konsertin jälkeen häneltä kiellettiin oikeus esiintyä paitsi muusikkona myös näyttelijänä teatterissa. Kielto oli voimassa viisi vuotta – vuoteen 1985 saakka.
Vanemuise-teatterin näyttelijä ja myöhemmin rokkarina tunnettu Aleksander Müller (1947–2013) esiintyi vuonna 1976 Viljandin rockfestivaalilla. Häneltä kiellettiin Jüri Üdin tekstin pohjalta kirjoitetun laulun „Narkomaani“ esittäminen, mutta hän esitti sen kuitenkin valtavalla menestyksellä. Tästä seurasi luonnollisesti vuoden mittainen esiintymiskielto.
Neuvostovalta valtiollisti kirkkojen omaisuuden ja rajoitti seurakuntien toimintaa ja taloudellisia mahdollisuuksia (sosiaalihuollon, lapsi- ja naistyön kielto, ohjesäännössä määriteltyjen toimielinten kokousten pitäminen toimeenpanevan komitean luvalla, suuret, tilavuuden mukaan laskettavat vuokrat pyhäkön käytöstä, tavallisesti kuusinkertainen sähkönhinta ja pakolliset siirrot ihmisten antamista lahjoituksista Neuvostoliiton ulkomaille suunnatun propagandan tekemiseen Rauhanrahaston kautta). Stalinin kuoleman jälkeen, kun monet tulivat Siperiasta takaisin ja olot muuttuivat hieman vapaammiksi, kasvoi papillisten toimitusten määrä. Tästä seurasi uskonvastainen kampanja. Valtion varoin toteutettiin massiivinen taistelevan ateismin kampanja; hengellisen kirjallisuuden julkaiseminen oli mahdotonta. Pienelle määrälle kalentereita, joissa oli kirkkopyhät mukana, ja lauluvihoille annettiin lupa. Niitä, jotka toivat hengellistä kirjallisuutta ukomailta, kohdeltiin salakuljettajina.
LAUSUNTO USKONTOON LIITTYVIEN ASIOIDEN VALTUUTETULLE. TAMMIKUU 1970. (VIRON EV.LUT. KIRKON KONSISTORIN ARKISTO)
JOULU KAARLIN KIRKOSSA. JOULUKUU 1968. (VIRON EV.LUT. KIRKON TALLINNAN TOOMPEAN KAARLIN SEURAKUNNAN ARKISTO)
Siitä huolimatta, että kirkkoa painettiin yhteiskunnan reuna-alueelle, hautausmaapyhiin ja jouluaaton palveluksiin osallistui runsaasti väkeä. Siellä julistettu sanoma sovituksesta ja joulun sanoma olivat vastapainoa arkielämässä radiosta kuultavalle ja lehdestä luettavalle propagandalle.
Kirkossa käymiseeen liittyi kuitenkin riski. Jo anonyymi kantelu saattoi viedä varomattoman kansalaisen mustaan nimiluetteloon, ja tämän toimintaa ruvettiin siitä lähtien tarkkaavaisemmin seuraamaan. Vähänkään vastuullisemmalla paikalla työskennellyt saattoi jopa menettää työnsä. Opiskelijoiden suhteen tilanne oli vielä vakavampi. Kirkot olivat joulun aikaan opettajien ja ahkerien kommunistinuorten piiritysrenkaassa. Jos oppilas jäi kiinni, hänet voitiin jopa heittää ulos koulusta.
Tuli tavaksi häiritä vihollisten radioasemia. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton ja lännen välillä puhjenneen kylmän sodan yhtenä osatekijänä olivat mediahyökkäykset. Propagandaan vastattiin vastapropagandalla. Erityistä mieliharmia Neuvostoliitolle aiheuttivat vihollisten radioasemat: Vapaa Eurooppa, Amerikan ääni ja Vapausradio. Näiden kuuntelun estämiseksi otettiin töihin häiritsijät eli vaimentamisasemat.
Suomen televisiota saattoi katsoa enemmän tai vähemmän paikallistelevisioiden ja vastaanotinten kautta Pohjois-Virossa 1960-luvulta alkaen. Vuonna 1982 Viron kommunistisen puolueen keskuskomitean toimisto vaati nostamaan „taistelun porvarillista televisiota vastaan“ ideologiatyöntekijöiden tärkeimpien tehtävien joukkoon.
PROPAGANDAJULISTE
(MIEHITYSMUSEO)
Aivopesu merkitsi pakollista ja väkivaltaista kommunistillisen ideologian ja neuvostoasenteen, vakaumusten ja näkökohtien johdonmukaista pakkosyöttöä. Aivopesulle alistetun tunne- ja tahtoelämän piti muuntaa neuvostoihminen aivan kuin uuden ihmislajin, homo soveticuksen, edustajaksi, jolla ei saanut olla kansallisia eikä uskonnollisia ihanteita. Syytökset nationalismista tai uskonnollisuudesta saattoivat tuoda mukanaan painostustoimia. Aivopesua harjoitettiin lastentarhasta alkaen yliopistoon saakka. Ensimmäisillä luokilla propagoitiin yksinkertaisemmin neuvostoasenteita, yliopistoissa olivat pakollisia aineita Neuvostoliiton historia, dialektinen ja historiallinen materialismi, sosialismin politekonomia ja tieteellinen kommunismi.
NUORILLE SYÖTETTIIN PIENESTÄ PITÄEN SELLAISTA KÄSITYSTÄ, ETTÄ NEUVOSTOLIITTO ON AIKAMME JÄRKI, KUNNIA JA OMATUNTO. PIONEERITERVEHDYS VIRON KOMMUNISTISEN PUOLUEEN TARTON KAUPUNKIORGANISAATION XXVI KONFERENSSILLE 17. JOULUKUUTA 1983. (KANSALLISARKISTO)
LOKAKUUN LAPSIA JA PIONEEREJA VALMISTETTIIN KOMMUNISTISEEN NUORISOLIITTOON LIITTYMISEEN. LOKAKUUN LAPSET JA PIONEERIT TERVEHTIVÄT VIRON KOMMUNISTISEN NUORISOLIITON PAIDEN ALUEJÄRJESTÖN XXIII KONFERENSSIN OSANOTTAJIA. JOULUKUU 1986. (KANSALLISARKISTO)
PIONEERIJÄRJESTÖN 63-VUOTISPÄIVÄLLE OMISTETTU PIONEERIEN PARAATI. TOUKOKUU 1985. (KANSALLISARKISTO)
KIRJOJEN HÄVITYKSEN JÄLKEEN: ISKULAUSEIN ANNETAAN NEUVOJA, MITÄ KANNATTAA LUKEA. TIETYSTI NEUVOSTOLIITON KIRJALLISUUTTA. ASIAKKAITA VILJANDIN ALUEEN ÕISUN KIRJASTOSSA. JOULUKUU 1951. (KANSALLISARKISTO)
”NEUVOSTOKIRJA ON TIETOJEN AMMENTAMISEN RUNSAS LÄHDE. TUDUN KYLÄNEUVOSTON KIRJASTONHOITAJA A. PIKKA JUTTELEE LUKIJOIDEN AKTIIVIN KANSSA.” TAMMIKUU 1951. (KANSALLISARKISTO)
