Militarisointi

NEUVOSTOARMEIJA VIROSSA

Sen lisäksi, että Neuvostoliitosta oli hyvin vaikea matkustaa ulkomaille, vapaata liikkumista oli rajoitettu myös maan sisällä. Virossa oli 800 paikassa yhteensä 1565 suljettua sotilaskohdetta, joiden pinta-ala oli yhteensä 87 147 ha, mm. kokonaiset kaupungit Paldiski ja Sillamäe. Se käsitti melkein 2 % Viron pinta-alasta. Koko maassa olivat suljettuja myös rajavyöhykkeet – saaret, koko pohjoisrannikko ja valtaosa Länsi-Viron rannikosta. Näille alueille päästäkseen piti muualla asuvien ihmisten hakea lupaa. Merelle lähtöä ei luvattu edes rannikkoväestölle. Ulkomaalaisille oli kiellettyä yöpyä Tartossa, sillä siellä oli pommikoneiden lentotukikohta.

HIIDENMAALLE MATKUSTAMISTA VARTEN ANNETUN RAJAVYÖHYKELUVAN KÄYTTÖEHDOT. LOMAKE PAINETTU 1969. LUPA LUOVUTETTU 1981.
(HIIDENMAAN SOTILASMUSEON KOKOELMA)

RAJAVYÖHYKKEELLÄ LIIKKUMISTA VARTEN PITI OLLA VIRON SNT:N SISÄMINISTERIÖN MILIISIN TOIMIELINTEN LUOVUTTAMA RAJAVYÖHYKELUPA. LUPA OLI VOIMASSA YLEENSÄ VUODEN AJAN. RAJAVYÖHYKKEEN ASUKKAILLE VAPAAN LIIKKUMISEN RAJAVYÖHYKKEELLÄ MAHDOLLISTI ASUINPAIKAN REKISTERÖIMISEN YHTEYDESSÄ SAATU LEIMA PASSISSA.
(MIEHITYSMUSEO)

KIELLETTY RAJAVYÖHYKE 1959. TEKIJÄ: L. ODRES.
(VIRON HISTORIAMUSEO)

PAKOLLINEN SOTILASKOULUTUS

Neuvostoliitolle oli ominaista koko yhteiskunnan militarisointi. Tulevaa varusmiestä ruvettiin valmistamaan asepalvelusta varten varhain nuoruudessa. Asepalvelusta edelsi koulutus nuorisojärjestöissä ja toiminta ALMAVÜ:n kautta sotilasurheilun aloilla: laskuvarjokurssit, ampumakerhot, sukeltaminen, orientoituminen, auton- ja panssariajoneuvonkuljettajan kurssit, radiotekninen valmennus jne.

Koulussa kutsunnanalaiset läpäisivät laajan sotilaallisen alkeiskoulutuksen. Ohjaajina olivat reservissä tai eläkkeellä olevat upseerit, ja opetusta annettiin venäjän kielellä. Korkeakouluissa toimivat sotilasopin laitokset, joissa koulutettiin reserviupseereja (naisylioppilaat saivat lääkintäkoulutusta). Aluksi neljän, myöhemmin kolmen vuoden aikana oli kerran viikossa yksi päivä venäjänkielistä sotilaskoulutusta. Kurssi päättyi kahden tai kolmen kuukauden mittaiseen sotilasleiriin. Korkeakoulun päättäneille myönnettiin reserviluutnantin arvo.

Nykyään maanpuolustusopetus on Viron koulussa valinnaisaine, jonka tavoitteena on isänmaallinen kasvatus, oman valtion arvostus ja oppilaiden tietoisuus Viron maanpuolustuksen tavoitteista. Opiskelijat saavat tarpeellisia tietoja ja taitoja, jotka voivat olla heille tarpeen myös silloin, kun he eivät osallistu suoranaisesti maanpuolustuksen järjestämiseen.

PÕLTSAMAAN OPPIKOULUN OPPILAAT SOTILASKOULUTUKSEN TUNNILLA. LOKAKUU 1974. (KANSALLISARKISTO)

TALLINNAN POLYTEKNISEN INSTITUUTIN SOTILAALLINEN LAITOS 1980-LUVULLA. (KANSALLISARKISTO)

LIIKUNTAKASVATUS TOTALITAARISEN VALTION PALVELUKSESSA

Liikuntakasvatus oli kommunistisen kasvatuksen erottamaton osa; sen tavoite oli kasvattaa nuorissa neuvostopatriotismia ja valmistaa kansalaisia maanpuolusta varten. Ruumiillisen kyvykkyyden normit oli asetettu voimaan ikäryhmittäin. Toimistoissa ja yrityksissä järjestettiin pakollisia normintäyttökilpailuja, maastojuoksu- ja hiihtokilpailuja. Yleisliittolainen urheilukompleksi „Valmis työhön ja Neuvostoliiton puolustamiseen“ (lyhenteenä VTK) oli neuvostovallan vuosina Neuvostoliitossa käytetty harjoitusohjelma, joka otettiin käyttöön v. 1931 ja joka oli olemassa aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. VTK täydensi yleisliittolaista urheiluluokitusta.

Yliopistoissa liikuntakasvatus oli pakollista ensimmäisten neljän kurssin ylioppilaille. Joka korkeakoulussa oli liikuntakasvatuksen ja urheilun laitos.

POIKIEN JOUKKOVOIMISTELU VIRON SNT:N KOULULAISTEN KESÄSPARTAKIADILLA 1951.
(KANSALLISARKISTO)

VIRON SNT:N KUTSUNNANALAISTEN SPARTAKIADIT. TALLINNA. LOKAKUU 1987.
(KANSALLISARKISTO)

LIIKUNTAKASVATUS OLI KOMMUNISTISEN KASVATUKSEN EROTTAMATON OSA.TEKIJÄ: A. VIIDALEPP 1953.
(VIRON KANSALLISKIRJASTON DIGITAALIARKISTO DIGAR)

PAKOLLINEN ASEPALVELUS

Neuvostoliitossa oli voimassa asevelvollisuus; siviilipalvelusmahdollisuutta ei ollut. Palvelusta kieltäytyviä (esim. vapaaseurakuntien jäsenet, joiden usko kieltää aseen kantamisen) rangaistiin vankeudella. Palvelun välttämiseksi teeskenneltiin monenlaisia psyykkisiä sairauksia, mikä saattoi myöhemmin tulla esteeksi yliopistoon kirjauduttaessa ja ajokorttia haettaessa. Varusmiespalveluksen suorittaneita reserviläisiä käytettiin kertausharjoituksissa ilmaisena työvoimana ja ns. väestönsuojelun tarkoituksessa. Esimerkiksi vuonna 1986 reserviläisiä lähetettiin Tšernobyliin purkamaan ydinvoimalan räjähdyksen jälkiä.

Vuoteen 1956 saakka virolaisilla oli mahdollisuus suorittaa varusmiespalvelus Virossa. Kansallisten joukko-osastojen purkamisen jälkeen kutsunnanalaiset ohjattiin kaikkialle ympäri Neuvostoliittoa (yleensä oman tasavallan ulkopuolelle), mutta myös Neuvostoliiton ulkopuolelle, toisinaan myös konfliktialueille (1956 Unkariin, 1968 Prahaan, 1980-luvulla Afganistaniin). Neuvostoarmeijan komento- ja seurustelukieli oli venäjä, jota monet virolaiset eivät osanneet. Sääntöjenvastaiset suhteet, eli dedovštšina, olivat yleisiä (vanhempien sotilaiden mielivalta nuorempia kohtaan), ja kansallisuuksien väliset konfliktit olivat toistuvia.

ARMEIJA OLI NEUVOSTOLIITOSSA SUURESSA ARVOSSA. TEKIJÄ: T. ARU, 1981.
(VIRON KANSALLISKIRJASTON DIGITAALIARKISTO DIGAR)

HENGENVAARALLISET „KERTAUSHARJOITUKSET“

Tšernobylin onnettomuuden jälkien purkamiseen osallistuivat myös Virosta ”kertausharjoituksiin” kutsutut asevelvolliset. Jälkien purkamista varten perustetun esikunnan päällikkö oli Viron SNT:n väestönsuojelun johtaja Vello Vare. Katastrofin jälkien siivoamiseen pakolla lähetettyjä ei informoitu edeltä käsin säteilyuhasta.

KIRJE TŠERNOBYLIN KATASTROFIN JÄLKIEN SIIVOAJALTA: ”SINULLA OLI 7. TOUKOKUUTA HÄÄT, MUTTA MINUT LÄHETTIIN SINÄ PÄIVÄNÄ POIS. TŠERNOBYLIIN EHDIMME 10. TOUKOKUUTA. SITTEN VIELÄ PARI PÄIVÄÄ JÄRJESTIMME ASUMISTAMME JA MENI SEKAVAKSI (ASUIMME TELTOISSA). ALUKSI PESIMME TALOJA 2 KUUKAUTTA. SITTEN 2 JA PUOLI KUUKAUTTA, SE TARKOITTAA ELOKUUN LOPPUUN SAAKKA, PELLEILIMME. HEILLÄ EI OLLUT ANTAA SUURTA TYÖTÄ, KÄVIMME KYLISSÄ KAIVELEMASSA TALOJEN PIHOJA NURIN. SILLOIN TÄLLÖIN PANTIIN MYÖS KUORIMAAN MAAPERÄÄ, MIKÄ PITI PUOLESTAAN KULJETTAA POIS. EIHÄN SE TYÖ RASKASTA OLLUT. PÄIVÄÄ KOHTI ANNETTIIN 40 M² MAATA, JA SE OLI KOKO PÄIVÄKSI. TEIMME SEN NOPEASTI JA SITTEN NUKUIMME JÄLJELLE JÄÄNEEN AJAN TAI PELASIMME KORTTIA. KYLÄT, JOISSA TYÖSKENTELIMME, OLIVAT TYHJIÄ. YHTÄÄN HENKEÄ KYLÄSSÄ EI OLLUT. KÄVIMME MYÖS KYLISSÄ, JOISSA OLI IHMISIÄ. SYYSKUUN ALUSSA LÄHETETTIIN TŠERNOBYLIIN. NYT ON TAAS KOVA KIIRE. EI ANNETA MITÄÄN NORMEJA, TEEMME NIIN PALJON KUIN JAKSAMME. PÄÄASIALLINEN TYÖVÄLINE ON LAPIO. TEKNIIKKA SEISOO, ME TYÖSKENTELEMME LAPION KANSSA. SÄTEILYSTÄ EN RUPEA SINULLE KIRJOITTAMAAN. KOTONA PUHUN. TÄMÄ ON NYT LYHYESTI. KOTIIN MINUN PITÄISI PÄÄSTÄ LOKAKUUN LOPPUUN MENNESSÄ. SILLOIN TULEE KUUSI KUUKAUTTA TÄYTEEN. KUUKAUDEN VERRAN PITÄÄ VIELÄ HIKOILLA TÄÄLLÄ. TIEDÄT, TÄMÄ ELÄMÄ TÄÄLLÄ ON NIIN KYLLÄSTYTTÄNYT. MATKUSTAN SINUN LUOKSESI, OIKEAMMIN MATKUSTAMME, MARRASKUUSSA. ÄLÄ SINÄ ENÄÄ ENEMPÄÄ KIRJOITA. SE MATKAANLÄHTÖ ON VIELÄ AIVAN EPÄSELVÄ.”.
23. SYYSKUUTA 1986. (YKSITYINEN KOKOELMA)

RAKENNUSTEN RADIOAKTIIVISUUDEN KONTROLLOIMINEN TŠERNOBYLIN YDINVOIMALAONNETTOMUUDEN JÄLKEEN. HEINÄKUU 1986. (KANSALLISARKISTO)

Eelmine Järgmine