UUSIA OMAKOTITALOJA VÄNDRASSA. LOKAKUU 1956.
(KANSALLISARKISTO)
PÄRNUN BUSSIPARKIN TYÖNTEKIJÄT PÄRNUN LINJA-AUTOREITTIEN OSAKEYHTIÖN VALTIOLLISTAMISEN JÄLKEEN 1940.
(KANSALLISARKISTO)
Valtiovallan suhtautuminen omaisuuteen ja työhön oli ideologista. Sosialistiseksi tunnustettiin valtiollis-yhteiskunnallinen ja kolhoosi-osuustoiminnallinen omaisuus. Henkilökohtainen omaisuus oli tarkoitettu kansalaisten aineellisten ja kulttuuristen tarpeiden tyydyttämiseksi. Tähän kuuluivat työtulo, säästöt, asuintalo tai sen osa ja kotoinen maatalouspalsta, samoin kodin taloudenhoitoon ja kulutukseen sekä henkilökohtaiseen käyttöön ja mukavuuteen kuuluvat esineet. Kansalaisen omaisuutta ei saanut käyttää työelämän ulkopuolisten tulojen hankkimiseksi. Työelämän ulkopuolista tuloa oli laittomalla työllä saatu tulo (esimerkiksi rekisteröimätön kotiteollisuus tai luvaton normin ylittävä nautojen pitäminen). Tämän tulon hankintakeinot luettiin ilman korvausta takaisin perittäviksi. 1960-luvun alussa oli myös kampanja työelämän ulkopuolisella tulolla rakennettujen talojen ja ostettujen autojen takaisin perimiseksi.
MAATALOUSTYÖN OSUUSKUNTA OLI NEUVOSTOLIITOSSA YKSI SOSIALISTISEN KOLLEKTIIVISEN TYÖN MUODOISTA, JOKA OLI ENNALTA ASETETTU SÄÄNTÖ KOLHOOSEILLE. VALGAN ALUEEN TOUKOKUUN ENSIMMÄISEN MAATALOUSTYÖN OSUUSKUNNAN SIANHOITAJA V. RISTOLAINEN, JOKA TULI ÄSKETTÄIN PERHEINEEN KOLHOOSIIN. VALGAN ALUE. MARRASKUU 1956.
(KANSALLISARKISTO)
Kollektivoidun maatalouden kykenemättömyys tuottaa riittävästi ruokatarvikkeita johti valtion kaksinaamaiseen suhtautumiseen: kampanjat kotitalouksien sallittujen normien noudattamisen valvomiseksi ja liiallisen takaisin perimiseksi vaihtelivat yksityisen tuotannon suosimisen ja hankintatoimen kehittämisen kanssa. Koska vaikeuksia oli myös vihannesten kanssa, kehitettiin työläisten ja toimihenkilöiden kollektiivista puutarhanviljelyä. Tätä varten erotetuille tonteille luvattiin ensi alkuun rakentaa vain 10–20 m²:n kokoisia rakennuksia.
Neuvostoliitossa oli puutetta myös kulutustavaroista. Sallittua koti- ja käsiteollisuutta sitoivat kiellot ja rajoitukset, joiden rikkominen oli rangaistavaa. Ankarasti rangaistavaa oli myös kaupallinen välitys tai välitystoiminta. Kielletystä henkilökohtaisesta ansiotyöstä voitiin määrätä jopa viisi vuotta vapaudenmenetystä ja omaisuuden takavarikoiminen.
KATUKAUPPA TALLINNASSA. NEUVOSTOLIITON TALOUS- JA ELINTARVIKEJÄRJESTELMÄN LUHISTUMISESTA SYNTYNYTTÄ TYHJÄÄ PAIKKAA KIIREHTIVÄT TÄYTTÄMÄÄN PIENTUOTTAJAT. 3. ELOKUUTA 1990.
(KANSALLISARKISTO)
Ideologia aiheutti myös ihmisten erilaisen verottamisen. Sosialistisessa yrityksessä työntekijän tuloveroaste oli enintään 13 %, yksityisellä tilanomistajalla, käsityöläisellä ja papilla enintään 81 %. Veroista huolimatta myös eläkkeet olivat erilaiset. Kolhoosilaisilla oli valtionyhtiön työntekijään verrattuna korkeampi eläkeikä ja samalla palkalla pienempi eläke. Tilanomistaja, käsityöläinen ja pappi eivät saaneet eläkettä, eivätkä heidän orvoksi jääneet lapsensakaan saaneet perhe-eläkettä. Palkka ei jäänyt täysimääräisenä ihmiselle; pitkän aikaa oli ostettava valtionlainan obligaatioita, joista ei maksettu korkoa ja jotka lunastettiin kymmeniä vuosia määräaikaa myöhemmin.
HANKINTATOIMI. RAPLAN ALUEEN OMIEN LEHMIEN OMISTAJAT ANTAMASSA MAITOA VIETÄVÄKSI HANKINTAPISTEESEEN 1987.
(KANSALLISARKISTO)
Neuvostoliitossa voimassa olleen ideologian mukaan valtiolliset ammattiyhdistykset puolustivat työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan.Todellisuudessa ne muodostivat kommunistisen painostuskoneiston yhden osan. Ammattiyhdistykset toisaalta tarkkailivat työntekijöitä, toisaalta jakoivat heille etuja, kuten lomamahdollisuuksia tai auton- ja televisionostolupia.Tilanteessa, jossa valtio määritti kenenkään kanssa neuvottelematta niin ykstyishenkilön työehdot, palkat kuin verot, ei voinut puhua ammattiyhdistysten roolista työntekijöiden oikeuksien puolustajina. Neuvostoliiton ammattiyhdistyksiä ei voi verrata demokraattisten valtioiden työntekijöiden organisaatioihin, jotka pitävät jäsentensä puolesta palkkaneuvotteluja, seuraavat työturvallisuutta tai puolustavat laajemmalti työntekijöiden poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia.
NEUVOSTOLIITON AMMATTIYHDISTYKSET EIVÄT EDUSTANEET TYÖNTEKIJÖIDEN ETUJA, VAAN OLIVAT OSA VALTAKONEISTOA JA EI-MARKKINATALOUDELLISTA SIIRTOMEKANISMIA. VIRON SNT:N AMMATTIYHDISTYSTEN RAKENNUS 1984.
(KANSALLISARKISTO)
