Viron kommunistisen puolueen keskuskomitea hyväksyi 19. joulukuuta 1978 salaisen päätöksen, josta ilmeni, että puolueen perustavoitteena oli viron kielen julkisen käytön rajoittaminen ja virolaisten kaksikielisyys. Tämä nosti jo muutoinkin etusijalla olleiden venäläisten ja venäjän kielen statusta. Asiakirjalomakkeet muuttuivat venäjänkielisiksi julkisella sektorilla, ja palveluvirastoihin otettiin töihin ummikkovenäläisiä.

Viroon perustettiin muuttopumppuna toimivaa suurteollisuutta, jonka raaka-aine tuotiin Neuvostoliiton muilta alueilta ja jonka tuotantoa ei Virossa tarvittu, minkä vuoksi se vietiin pois. Neuvostoliiton alaisuuteen kuuluvia yrityksiä johdettiin Moskovasta käsin ja venäjän kielellä. Suuri osa viroista täytettiin venäläisillä.

Kansalaisyhteiskunnan muodostavat kansalaisten aloitteesta ja voimassa olevien oikeusnormien puitteissa perustetut vapaaehtoisorganisaatiot, yhdistykset ja liikkeet. Neuvostoliitossa kansalaisyhteiskunnan ilmentymät olivat rajoitettuja ja kommunistipuolueen tiukan kontrollin alaisia. Annettiin perustamis- ja toimilupa yhdistyksille, joilla oli hyvin erityiset tavoitteet, ja näidenkin johtoon hyväksyttiin vain kommunistipuolueen jäseniä. Esimerkiksi vuonna 1966 perustettiin Eesti Looduskaitse Selts (Viron Luonnonsuojeluseura), mutta sen perustamisen alullepanija, Jaan Eilart, ymmärsi, että puolueettomana hän ei voi pyrkiä järjestön johtoon, ja seuran puheenjohtajaksi tuli Edgar Tõnurist – nomenklatuuriin kuuluva kommunisti, Viron SNT:n ministerien neuvoston varapuheenjohtaja. Vuonna 1967 luvattiin perustaa – kymmenen vuotta kestäneiden valtion taholta tulleiden esteiden jälkeen – Eesti NSV Jahimeeste Selts (Viron SNT:n metsästäjäseura), mutta se toimi puolue- ja valtioelinten alaisuudessa. Yhtiön sääntöjä metsästysjärjestöjen ei annettu pohtia. Vuosina 1949–1957 Virossa perustettiin myös vapaaehtoiset palokunnat, mutta nekin työskentelivät puolue-elinten ja neuvostojen alaisuudessa. M. Gorbatšovin kampanjan aikana perustettiin pakolla esimerkiksi raittiusyhdistysten alajärjestöjä yrityksissä. Oma-aloitteisuutta ei siten hyväksytty millään tasolla; kaikkialla otettiin organisaatioiden johtoon puolueen jäseniä ja valtion virkamiehiä.